Eurofutiksen talvinen siirtomylly jauhaa kiihkeästi tällä hetkellä. Pelaajapuolella kiukuttelija Nicholas Anelkan siirtyminen Chelseaan 15 miljoonalla punnalla on ollut suurin uutinen. Suomalaisten näkövinkkelistä katsottuna merkittävin siirto löytyy kauluspaitaosastolta.

Mixu Paatelainen jättää siis TPS:n ja siirtyy takaisin Skotlantiin ja Hibernianin manageriksi. Kukaan tuskin alunperinkään uskoi Paatelaisen pysyvän TPS:n puikoissa sopimuksen mukaista 3+2 vuotta, mutta silti miehen lähtö näinkin aikaisin tuli varmasti monelle yllätyksenä.

Paatelaisen lähtö Skotlantiin on suomalaiselle futikselle kaksijakoinen juttu. Veikkausliiga menetti hyvän nuoren valmentajan, joka herätti kiinnostusta niin kentän laidalla kuin mediassakin. Mixu on jo peliaikoinaan ollut äärimmäisen sanavalmis ja miellyttävä mediapersoona, joka puhuu suunsa puhtaaksi. Sama meno on jatkunut valmentajana. Jo pelkästään personaansa myötä mies toi Veikkausliigan ison kauhallisen tuoretta energiaa.

Vastaavasti mahdollisuus valmentaa Hibernianin tasoista joukkuetta on suomalaisella mittapuulla todella harvinainen mahdollisuus, jonka käyttämättä jättäminen olisi hullun hommaa. Paatelainen on aina sanonut viihtyvänsä Skotlannissa, onhan se miehen toinen koti. Paatelainen on rakentanut valmentajauraansa järjestelmällisen viisaasti. Ensin hieman juniorivalmennusta, kokeneen managerin kakkosmiehenä pyörimistä, kannuksien hankkimista pienemmissä ympyröissä ja nyt paluu pelaajauran areenoille seuran managerina.

TPS:n tilanne on kinkkinen. Tammikuu on jo puolivälissä, kausi lähestyy ja joukkue alkaa olla vähitellen kasassa, mutta valmentaja puuttuu. Riittäisikö Tepsin parantunut ja nuorekas imago houkuttelemaan Martti Kuuselan takaisin valmennuskuvioihin vai löytääkö Keke Armstrong tällä kertaa itsensä Aurajoen rannoilta?

TPS:lle ja Veikkausliigalle Mixun lähtö oli menetys, mutta samalla se oli iso askel ja tunnustus suomalaiselle jalkapallovalmentamiselle.