Jarkko Nieminen karsiutui tänään tenniksen Madridin kahden miljoonan euron Masters-turnauksessa ensimmäisellä kierroksella ranskalaiselle Richard Gasquet'lle erin 2-6 ja 3-6.

ATP-rankingissa sijalla 27 majaileva Gasquet oli taas yksi niistä vastustajista, jotka Niemisen pitäisi voittaa rutiinipelilläkin. Jostain käsittämättömästä syystä Niemiselle on muodostunut tapa, että kun hän menestyy jossakin turnauksessa hyvin, tulee seuraavassa turnauksessa noutaja yleensä viimeistään toisella kierroksella. Nytkin Nieminen taisteli itsensä hienosti Tukholman finaaliin ja heti perään hyytyi Madridissa avauskierroksella. Viimeisen parin vuoden aikana maskulaiselle on käynyt näin varmsti lähemmäs kymmenen kertaa.

Urheilulehden Janne Eerikäinen kirjoitti pari viikkoa sitten hyvin Niemisen ongelmista. Suurimmaksi ongelmaksi Eerikäinen nosti sen faktan, että Nieminen on ATP-listan top20:ssä ainoa pelaaja, jolla ei ole henkilökohtaista valmentajaa. Eerikäisen mukaan valmentaja pystyisi korjaamaan Niemisen pelin aikana tekemiä virheitä ja rauhoittamaan pelaajaa. Tänäänkin Nieminen oli tappioasemaansa turhautuneena paiskonut palloja ympäri kenttää.

Miksi Nieminen ei sitten halua itselleen valmentajaa? Useissa haastatteluissa mies on todennut oman pelinsä kehittyneen ja kulkevan ilman valmentajaakin. Varmasti näin onkin, mutta onko Nieminen onnistunut murtautumaan kympin joukkoon? Ei. Onko Nieminen onnistunut voittamaan itseään paremmin rankattuja pelaajia? Todella harvoin. Ei missään nimessä pidä väheksyä suomalaisen saavutuksia tenniksessä, mutta oikeanlaisen valmentajan avulla Nieminen voisi kenties hypätä vielä uudelle tasolle pelissään.