Viikko Barcelonassa meni nopeasti. Sadekuurot vaivasivat välillä, mutta muuten reissu oli oikein onnistunut. Kaikki nähtävyydet Sagrada Familiasta Picasso-museoon tuli nähtyä ja ehtipä siinä välissä käydä vähän rannallakin. Perinteitä noudattaen paloin taas.

Urheilu on äärimmäisen iso osa Barcelonaa. Se tuli jo selväksi lentokentällä, kun ensimmäiset Barca-paidat kömpivät vastaan heti laskeutumisen jälkeen. Lisäksi harvalla seuralla on omaa liikettä lentokentällä.

Katukuvaa dominoivat Barcelonan paidat. Espanyolin paitoja en nähnyt yhtäkään. Pelipaitojen Nimipainatuksissa Ronaldinho on kiistaton ykkönen ja tämän jälkeen jossain kaukana tulevat Messi ja Henry.

Henry-paidat kävivät jo hyvin kaupaksi.

Camp Nou on yksi kaupungin kolmesta suosituimmasta turistikohteesta. 11,5 euron hintainen stadion- ja museokierros antoivat mukavan läpileikkauksen seuran toiminnasta. Stadionkierroksella pääsi tutustumaan kaikkeen pukukoppitiloista aina ylähyllyn pressibokseihin.

Vain parikymmenen metrin päässä kentän reunasta sijaitsi myös kappeli, jossa pelaajat voivat käydä heittämässä viime hetken toivomuksia yläkertaan.

Kovin ryysis oli tietysti aivan kentän pinnassa, jossa kaikki turistit halusivat kuvauttaa itsensä. Sivummalla oli myös pahviständejä pelaajista, joiden kanssa ilmeisesti pääsee kuvaan halutessaan. Nyt ne olivat aidattu kiertueen ulottumattomiin. Ei sillä, että välttämättä olisin halunnut poseerata pahvisen 'Dinhon kanssa.
Camp Noun nurmikkoa huollettiin jatkuvalla syötöllä. Kentän laidassa oli valtaisan kokoisia tuulettimia, jotka puhalsivat kentälle.

Kyllä näillä vehkeillä kelpaa föönailla.

Vähän ihmettelin kentällä istuskelevaa pululaumaa, joka näytti nauttivan nurmikon antimista. Eikä mennyt aikaakaan kuin kolme tykinlaukaukselta kuulostanutta paukkupanosta jylähti ja pulut lähtivät panikoiden lentämään pois stadionilta.

Penkkejäkin pääsi kokeilemaan. Harmi vain, että kenttä oli tyhjä. Katsomot eivät olleet aivan niin jyrkät, mitä televisiokuvasta olisi voinut odottaa.

Viiden tähden stadion, ihan noin UEFA-rankkaustenkin mukaan.

Stadionin ohessa oli museo, joka kattoi luonnollisesti seuran historian alusta loppuun. Museon mielenkiintoisinta antia oli kuitenkin valokuvanäyttely, jossa oli jalkapallon luomia tunteita eri puolilta maailmaa MM-finaaleista aina omatekoista palloa potkiviin katulapsiin.

Ja löytyihän se Suomikin sieltä. Kuva vuoden 1956 Eerikkälästä.

Minun Barcelona. 1990-luvun alkupuolen joukkue oli se, josta 7-vuotias Tuomas tykkäsi. Stoichkov, Romario, Ronald Koeman jne. Nykyisin seura ei herätä niin paljon tunteita, tosin El Classicoissa kallistun kyllä edelleen Blaugranan puolelle.

Barcelonassa tosiaan pelataan muuallakin La Liga -tason futista. Espanyolin kotiareena Stadio Olympico oli aivan hotellin kupeessa, joten pitihän sielläkin käydä. Reissun aikana tuolla olisi pelattu myös Espanyolin ja Panathinaikoksen välinen ystävyysottelu.

Stadionilla oli pientä remonttia menossa, mutta sisään pääsi silti ilmaiseksi.

Tähän kippoon se jousiampuja ampui tulinuolen vuoden 1992 Olympialaisten avajaisissa. Vaan eipä ampunutkaan. Todellisuudessa nuoli suhahti ohi. Olympiakattilan kaasut olivat kuitenkin niin kovalla, että nuoli riitti sytyttämään olympiatulen, mikäli se menisi 2-3 metrin säteellä kohteesta. Ja menihän se.

Espanjalainen televisiotarjonta oli rikasta ja urheilu varsin hyvin edustettu. Valioliigaa tuli suorana, samoin Champions League -karsintaa ja Espanjan Supercuppia. Suomalaisista eniten lähetyssekunteja sai Mikko Ilonen, myös Marcus Grönholmin nimi taidettiin mainita jossain välissä. Espanjalaisen median mielestä yksi viikon kohokohdista oli David Beckhamin avausmaali jenkeissä, jota pyöritettiin urheilukanavilla hehkuttamalla ja hartaasti.
Paikallinen selostus on kyllä uskomaton. Teemu Virkkunenkin on vielä hiljaista poikaa, kun paikalliset spanskiselostajat alkavat tosissaan viritellä gol-huutojaan.

Onnistunut reissu. Seuraavaksi katseet kohti Lontoota, jonne lähden parin kaverini kanssa marras- ja joulukuun vaihteessa. London Calling!