Amerikkalaispohatat George Gillett ja Tom Hicks ostivat Liverpoolin dubalaisten yrittäjien jäätyä pois kuvioista. Moni näkee amerikkalaisinvaasion olevan huono asia Liverpoolille. Taustalla on varmasti peruseurooppalaista amerikkainhoa sekä pelkoa oman seuran muuttumisesta rahoilla pröystäileväksi Chelsea II:ksi.

Pelot lienevät kuitenkin liioiteltuja. Manchester Unitedin pelättiin muuttuvan Malcolm Glazerin haalittua seuran itselleen, mutta ainakaan ulkoisesti muutokset eivät ole näytelleet merkittävää roolia. Gillettiltä ja Hicksiltä löytyy ostovoimaa siinä missä Glazeriltä ja Chelsean Abrahamovitsilta. Chelsea eroaa kuitenkin merkittävästi kahdesta punaisesta seurasta. Siinä missä ManU:n ja Liverpoolin omistajat haluavat tehdä joukkueilla bisnestä ja menestyä myös urheilullisesti ökyrikas venäläinen haluaa vain Chelsealle urheilullista menestystä. Parin vuoden aikana on nähty kuinka järkyttävän paljon Abrahamovits on ollut valmis satsaamaan puntia asian eteen.Venäläiselle Chelsea on enemmänkin harrastus kuin tapa tienata leipänsä.

Gilletillä ja Hicksillä on molemmilla kokemusta urheiluseurojen omistamisesta jo ennen Liverpoolia. Montreal Canadiensin, Texas Rangers ja Dallas Stars ovat kaikki joukkueita, joissa perinteet ovat kunniassa uusista omistajista huolimatta. Johtoporras tukee pelaajahankintoja rahallisesti, mutta jättää päätöksen tekemisen asiassa osaaville ihmisille. Tämä tullee korostumaan Liverpoolin kohdalla, sillä molemmat omistajat ovat antaneet ymmärtää, että heidän futiksen seuraaminen ei ole ollut yhtä intensiivistä kuin jenkkifutiksen ja jääkiekon.

Tietysti vastavetona voisi väittää perinteiden rapistumisen. Näin varmasti onkin. On kuitenkin huomioitava nykyjalkapallon asema. Se ei ole pelkkä harrastus, vaan valtava bisnes, jota pyöritetään siinä missä mitä tahansa muutakin yritystä. Varmasti on sääli, että Highburyn ja Anfield Roadin kaltaiset pyhätöt jäävät historiaan ja tilalle nousee sponsoreiden mukaan nimettyjä areenoita. Markkinatalous jyllää myös jalkapallossa ja se on fakta, jolle edes The Kopin lädeimmät jannut eivät mahda mitään.